Toissa viikolla pääsin vihdoin piipahtamaan Banda Acehissa (ja Siglissä). Matkan tarkoituksena oli tavata muutamaa kansalaisjärjestöä ja keskustella mahd. yhteistyöstä sekä kuulostella yleisesti ottaen, jotta mitä Acehissa on meneillään. Reissun luonteesta johtuen, matkan informaatiollinen anti oli aika tiukkaa. Ehdimme käydä läpi reintegraation ongelmat, kuvernöörin väitetyn argentiinalaisen tyttöystävän, acehilaisten 'avustustalouden' tilan, laittomat hakkuut ja kaiken maailman kysymykset läpi NGO kontaktieni kanssa. (Ja arvasitte oikein, minulla ei ole aikaa käydä näihin tämän kummemmin käsiksi...)

Ruhtinaalliset 48 tuntia menivät siis aika lailla työntouhussa, mutta toisen päivän iltana ehdin turistiksi ja istuksimaan hetken Bandan kuuluisissa kahviloissa.

Olen kuullut kontakteiltani (jätettäköön nimet mainitsematta), jotta Acehissa saa maailman parasta kahvia ja parasta ganjaa. Ja jos onnistuu yhdistämään nämä kulutushyödykkeet, niin sittenpä vasta on elämä autuutta. Kahvi oli erinomaista, paksua ja maistui vähän lakritsalta. Laittomat nautintoaineet jätin välistä, mutta pari kertaa nenääni tulvahti melko amsterdamilainen aromi. Pitäisi tutkia Acehin varhaisempaa historiaa (monien muiden tavoin tarkempi ajanlaskuni Acehin suhteen alkaa tapaninpäivänä 2004 ), sillä jotenkin kaupungissa oli arabimaailman tuntu. Voimassa oleva Sharia-laki tietysti edellyttää, että kaikilla musliminaisilla on huntu päässä ja muutenkin säädyllinen puvustus, joten se saattaa ajaa ajatukset arabimaailmaan. Kun yhdistetään hunnutetut naiset, kahvilassa istuvat miehet ja kannabis, niin totta vieköön tuntui hieman, että olisi länsirannalla.

Muuhun Indonesiaan verrattuna sanomalehtiä näkyi joka paikassa. Paikallinen Serambi (kuisti)- lehti oli saatavilla melko rupuisistakin pikku warungeista. En osaa oikein kuvitella, että Jakartassa warunki-väki tutustuisi maailman tapahtumiin nasi gorengin äärellä.

Yleisesti ottaen Banda Aceh kaupunkina oli positiivinen yllätys. Ehkä johtui siitä, että olen lukenut tuhansia sivuja konfliktia  koskevaa analyysia, päivitellyt paikallistalouden käsittämätöntä tilaa kymmenien Acehilaisten kanssa sekä katsonut aikoinaan TV:stä, kuinka Baiturrahman moskeija ainoana rakennuksena nousi post-tsunami debriksen keskeltä. 

Mesjid Raya Baiturrahman

Yleisnäkymää