Indonesialaisten kanssa on välillä maailman turhauttavinta kommunikoida sähköpostitse.

Yleensä kuvio on tämä. Omassa sähköpostissani käsitellään vaikkapa kuutta asiaa, joista 4 on kysymyksiä ja 2 vastauksia aiempaan. Seuraavana päivänä vastaussähköpostissa vastataan siihen kysymykseen ,joka sattui olemaan ensimmäisenä, jonka jälkeen ehdotetaan jotakin täysin puun takaa tulevaa uutta seikkaa asiaan 5, joka on täysin yhteensopimaton oman selvitykseni kanssa ja kysytään uudelleen asiaa 6. Asioista 2,3 ja 4 ei puhuta mitään. 

11 kuukauden aikana olen oppinut numeroimaan sähköpostissa käsitellyt asiat. Informaatiopalauma on näin huomattavasti parempi.

Indonesialaisten kanssa on välillä maailman turhauttavinta kommunikoida postitse.

Lähetetään dokumentitiA postissa järjestölle B allekirjoitettavaksi. Viikon kuluttua paluupostissa ei ole edelleenkään mitään, joten soitetaan perään. Henkilö C kertoo, että laitetaan heti postiin. Viikon kuluttua soitan uudelleen, jolloin henkilö C kertoo, että eipä ole voitu allekirjoittaa, kun postisetä ei ole tuonut koko dokumentti A:ta. No Biggie, tätä sattuu Intoosian postin kanssa kokoajan. Valmistellaan siis uusi dokumentti, uudet päivämäärät ja allekirjoitukset ja pistetään postiin. Heitetään oma kappale aiemmasta dokusta silppuriin ja kerrotaan tämä kaikki puhelimessa henkilölle C. Seuraavana päivänä postissa tulee henkilön D allekirjoittama aiemmin lähetetty dokumentti, jonka liitteeksi on nidottu vaikkapa puoli vuotta sitten tehty drafti, jonka sisältö on muuttunut jo tusinan kertaa.

Tätä kuviota tai vastaavaa ei voi välttää sitten millään. Nykyään tosin ilmoitan sähköpostitse etanapostin lähettämisestä.

Välillä tuntuu, että tämä ylevä yhteistyö täällä on pelkkää paimentamista ja jos välillä ote hellittää (ei vaikkapa muista kertoa, että päivärahoja ei voi jättää maksamatta sillä verukkeella, että antaa luennoitsijalle puukon... IHAN TOTTA!!!), niin asiat lähtevät luisumaan kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin ja hups, taas meni aamupäivä damage-controllin parissa. Puuh!

Hermo siis menee tämän kaaos-kommunikaation kanssa, varsinkin kun on jumalaton kiire-tilanne päällänsä. Itse olen kaikkein tehokkaimmillani, mikäli on hieman tuli perseen alla, mutta Indonesialaiset kadottavat kiireessä vähäisenkin järjestelmällisyytensä ja syytävät puolivalmiita ajatuksia, sähköposteja ja tekstiviestejä ympäriinsä kuin pyörremyrsky.  Tuntuu, että aina kun saa jonkin asian selitettyä muka maailman yksinkertaisimmin ja selkeimmin, niin johan paluupostissa kolahtaa jokin uusi ongelma setvittäväksi.

Työniloa teillekin!