Aiemmin selitin, että hoemme täällä tuota This is life - fraasia jatkuvasti, kun tapahtuu jotain hienoa tai on mikä tahansa mahtava tilanne meneillään. (Olemme hieman varioineet tätä tosin. Rutiini menee nykyään siten, että ensin joku sanoo, että This is a good life, johon seuraava vastaa että This is an excellent life, paino sanalla excellent) Mutta tämän lisäksi täällä kärähtää käämit keskimäärin kerran päivässä ties minkä pikkuasian kanssa eikä ketään oikeasti kiinnosta kuunnella, kun näitä tarinoita on viistoista tusinassa. Joten ' You know what, just be Zen about it' on aika hyvä fraasi olla olemassa.

Eli tässä muutama noista viidestätoista tarinasta.(Saatte lopettaa lukemisen, jollei kiinnosta tietää)

Keskiviikkona Agus meni hakemaan mun ja Sallan lentolippuja ja sai kuulla, että lento Endestä Denpasariin on peruttu, sillä kone on hajalla. Noh, fair enough. Evi (meidän respa) sitten selvitteli uutta lentoa meille, ettei tarvitsisi jäädä inkiväärifarmariksi Floresille. Päivän se sitä tutki, eikä mitään muka löytynyt. Sallan kanssa jo luovuttiin toivosta, että sissimatka Itäiseen Nusa Tenggaraan peruuntuu kokonaan. Lähtiessään Evi pyysi minua tarkistamaan Garudan. Se oli helposti tehty, sillä viidessä minuutissa sai netistä selville, etteivät he lennä minnekään koko East Nusa Tenggarassa. Sitten menin Lionairin sivuille, ei mitään. Sen jälkeen Merpati Airin sivuille. Kas kummaa, heillä oli lento Maumeresta (joka on yhtä lähellä meidän pääasiallista olopaikkaa kuin Ende) Denpasariin täydelliseen  aikaan aamulla. Soitin heille ja varasin liput. Koko hommaan meni vajaa 20 minuuttia. Mietin, että mitä ihmettä tuo Evi hommasi koko päivän???

Illalla olin sitten ihan poikki, mutta raahauduin sisulla Italian kulttuurikeskukseen leffaan. Haa! leffassa ei ollutkaan tekstitystä. Huvitti, kun kaikki vain tojotti paikoillaan hämmentyneen näköisenä, eikä kukaan huomauttanut asiasta. Kun menin sitten kysymään, ette josko laitettaisiin tekstit, niin tietokoneen käyttäjä aloitti sen tutun ja turvallisen hermostuneen hihinän ja kertoi, ettei nyt olekaan tekstitystä saatavilla.

Mentiin sitten Ninin kanssa kotiin ja yritettiin katsoa Lucky number Slevin. Kun leffaa oli kulunut n. 30 minuuttia, ääni ja kuvaraita olivat niin epäsynkassa ettei siitäkään mitään tullut. DVD vuokraamoja ei siis ole missään, alkuperäiset maksaa 80 000 (eli 7 €) ja piraatit 6000 (eli 50 senttiä) ja käytännössä aina saa varautua siihen, että noi piraatit ei toimi. Maksaisin mielelläni kaksinkertaisen summan, jos tietäisin, että puolivälissä filmiä kuva ei mene jättirastereille ja tyssähdä siihen.

Sitten taksissa himaan (Ylipäänsä, ei ole mitään valtakunnan järkeä ajaa taksilla Niniltä kotiin, kun matkaan menee 20 minuuttia kävellen) Karet Pedurenanilla oli fiksusti parkkeerattu autoja molemmin puolin tietä, ja kaksisuuntaisesta tiestä oli siten tullut hädin tuskin yksisuuntainen. Istuin sitten taksin penkillä yli puoli tuntia n. kahdensadan metrin matkaa, kun autot olivat jumissa, parikymmentä itsenimitettyä liikenteenohjaajaa heilui ja viittoi toisistaan piittaamatta (TRUUS TRUUS TRUUS!!!) ja moottoripyörät kiilasivat sen kun ehtivät. Olisin  tietysti voinut häipyä taksista ja kävellä, mutta tuntui epäreilulta, että otan ensin taksin naurettavan lyhyelle matkalle ja hylkään sen sitten johonkin tavattomaan sumppuun. Sitäpaitsi sain vähän kielenharjoitusta, kun manasin kuskin kanssa kaikki muut tienkäyttäjät alimpaan helvettiin, tiedä sitten oliko se kovin Zeniä.

Eilen sen sijaan oli hyvinkin 'This is life' päivä. Käytiin Yayan kanssa hieman kylpylässä. Kokovartalo kuorinta, 1,5 tunnin hieronta, manikyyri, pedikyyri ja hiusnaamio verottivat kukkaroa noin 22 euroa ja aikaa noin 4 tuntia. En sitten tiedä kuinka zenisti osaan ottaa Suomessa, kun rahat ei enää riitä mihinkään...

Egikin on jälleen kaupungissa. Nainen on kyllä sellainen kulkuri (mieluummin kuin travelleri;), ettei toista. Viimeksi nähtiin noin kuukausi sitten, ja sen jälkeen tyyppi on ollut Saksassa, Vietnamissa ja Thaimaassa. Gussekin on palannu Balilta ja hän alkaa jo olla niin lähtötunnelmissa, että on ohjelmoinut kaikki viikonloput täyteen ties mitä kissanristiäisiä. Toivon mukaan enemmän erinomaista elämää, kun pakko-zeneilyä luvassa seuraavat 6 viikkoa.  

Yaya kynsiviilan alla